Jordens best - Korttelin kingi: over the top ******

Restaurant Jord on käsittämättömän hieno makukokemus, ylitti täysin odotukseni.

Tällä hetkellä Stadin paras ravintola, hands down.

Tässä detaljit ja perustelut, jos et usko ihan ensipuremalta.


Kortteli on ravintolakokonaisuus Kampin ostoskeskuksen huipulla.
Hyvä idea Suomen ilmaston huomioiden: kymmenen persoonallista ravintolaa sateelta ja kylmältä suojassa - monta kerrosta kaukana ostoskeskusten hälinästä.

Olen jo aiemmin antanut arvion Fisken på Diskenistä ja testannut melkein kaikki muut Korttelin ravintolat, joten oli aika vierailla Jordenissa ja ottaa tästä hieman poikkeavasta ravintolasta selvää. Jordenissakin kuitenkin käynyt oikein hyvällä lounaalla.  

Jord korostaa pohjoismaisia, luonnonmukaisia makuja ja menyyn vahvuus on luomu.

Tämä näkyy sekä ruoka- että viinilistassa.

Ja varsinkin mauissa. Hyvällä tavalla.

Jordiin ei pidä tulla ostosreissun jälkeen nälkäisenä ja odottaa ikealaisia lihapullia perunamuusin ja ketsupin kera. No way.

Tämä ravintola on ihan toista maata (jord, earth - pun intended, obviously), tänne täytyy tulla avoimin mielin ja kielin - herkät maut yllättävät - you'll see...

Ravintola on sisustettu tilavammin kuin muut Korttelin ravintolat, pöydät eivät ole ahtaalla ja taustamelu on vähäisempää (mikä on monen Korttelin revintolan ongelma). Sisutus on skandinaavisen retro ja pelkistetty, tuolit ovat mukavia - mutta tyyliltään 90-neukkari. Rohkea valinta, mutta toimii.

Aika rohkeaa on myös jättää ravintolan edusta taidenäyttelytilaksi: monta pöytää jää käyttämättä ja tila näyttää ohikulkijalle tyhjältä.

Hidden gem - you'll see...

Näköala on hieno, Narinkkatorin yli Helsingin keskustaan. Pelkästään se on lounaan arvoinen. Kannattaa varata ikkunapöytä, mutta muutoinkin näkymät ovat ilmavat ja hyvät.

Lounas on Jordissa hyvä. Hintalaadultaan loistava, mutta silloin ravintola on melko täynnä  - ja kiireinen.
Lounaspaikkana Jord on Stadin parhaita....mutta vain varjo siitä mitä illallinen tässä paikassa on tarjolla - you'll see...

Jord kukoistaa illlasellaan.

Meny on simppeli, tarjolla on muutama ruokalaji alkupaloiksi ja pääruoaksi. Printattu meny on Jordin heikkous: se ei houkuttele. Vaihtoehtoja on liian vähän ja ne kuulostavat oudoilta. Moni ohikulkija jatkaa pidempien jonojen perään Korttelin muihin ravintoloihin - ja erehtyy, tietämättään.

Ensivaikutelmasdsta huomimatta kokeilin (kulinaaristisesti vaativan) avecin kanssa chefs menytä ja se oli loistava valinta.

Minulle normaali - avecille kasvis/kala -rajauksella. Kun chefs menu oli yllätys, otimme myös viinit tarjoilijan suositusten mukaisesti.

Ja mikä uusien, tuoreiden, luonnon makujen kavalkaadi tästä seurasikaan.
Jokainen suupala oli edellistä parempi, herkkiä nyansseja tulvillaan.

Aloitimme aterian luomushampanjalla (persoonallinen ja loistava boquet ja maku!) ja silakoilla, jotka tarjoiltiin kevyen vispatun ja ilmavan kermaisen kastikkeen, yllättävän pirteän tillin ja kuivatun munankeltuiaislastujen kera, koristeltuna muutamalla leipälastulla. Silakoiden mausteena oli öljypohjainen, uteliaasti happama kastike.

Tyylikäs asettelu, mutta olin hieman epäileväinen ulkonäön perusteella.

Tämä entré kuitenkin yllätti: raikas, ilmava alku aterialle, lautasen vasen ja oikea puoli tukivat toisiaan oikein hyvin.

Mukaan tarjoiltu viini (Dr. Bürklin-Wolf Wachenheim Riesling) oli (isosta ja vaikuttavasta pullosta tarjoiltuna) täydellinen valinta alkuruoan katteeksi.

Kokin seuraava yllätys oli porkkanapohjainen lettu, jonka päällä oli ituja (!), kuivattua kananmunankeltuaista ja jotain maagisen hyvää, hieman hapanta kastiketta. Jos edellinen alkuruoka oli prelude makujen sinfonialle, tässä oli jo isoa lupausta jatkolle: samat makuteemat hieman vahvistettuna, hieman happamuuttta maltaisten ja tuoreiden makujen päälle.

Oli poikkeuksellista havaita että jokainen suupala oli vahvempi kuin edellinen - saman olen kokenut vain parhaissa japanilaisissa ravintoloissa. Head chef on selvästi tutkinut makunystyröitä hyvin, toimii.

Minulle aterian kohokohta oli sienirisotto. Vaikka olen syönyt risottoja maailmalla ja varsinkin välimeren maissa moneen kertaan, tässä risotossa olivat maut, kooste (texture) ja sienten maut täydellisesti sovitettu toisiinsa. Muskottipähkinä (luulen niin) ripoteltuna aterian päälle siunasi kokonaisuuden. Söin tämän annoksen hyvin, hyvin pienin lusikallisin, nautiskellen joka suupalasta.

Illallisen aikana tarjotut viinit olivat poikkeuksellisen hyviä, sopivat jokaiseen ruokaan oivallisesti. Ravintolan yllätysmenyn mukana on siis luonnollista luottaa ravintolan valintoihin ja tässä Jord on onnistunut ylivoimaisen hyvin. Viinit (kaikki luomua) olivat oikein hyviä kumppaneita jokaisen ruoan kanssa.

Erikoisuutena oli espanjalainen groteski punaviini - varsinkin etiketiltään mutta myös maultaan - voimkakkaasti brändätty ja markkinoitu viini, mutta erinomaisen hyvä valinta tähän ateriaan.

Pääruoassa voiton vei kalaruoka. Kuhaa roimasti palsternakalla vahvistettuna, kuitenkin tuoreen kalan maulla. Itse nautin 12 tuntia valmistellusta lampaan potkasta, joka oli kyllä parhaita lampaita jota olen Stadissa koskaan maistanut.

Mutta - kuten kohta konkludeeraan - "stadin paras" ei riitä tälle ravintolalle, selvästikkään. Silti, tuon lampaanpotkan käyn jyrsimässä aina kun mahdollista, nom, nom!

En ole jälkiruokaihminen - sen myönnän - joten jälkiruoan meinasin skipata. Onneksi tätä virhettä  en tehnyt.

Luvassa oli uutta ja ihmeellistä...

Jälkiruokana oli tarjolla "lätty" (pancake) joka oli hyvin ja tarkasti paistettu blini-tyylinen, kevyt pannari - mutta jonka kruunu oli kuusenkerkkäkarmavaahto. Käsittämättömän hyvä kombo! Kuvasta näkyy että kuusenkerkkämousseeta on tarjolla on pienehkö prusaus annoksen viereen: kannattaa heti alkuun pyytää sitäö lisää koska se on se mikä vie kielen mennessään. 

Jord on siis ruoan suhteen aivan loistava, ehdottamasti parhainta mitä olen elämässäni maistanut, kuuluu kyllä top 10 kategoriaani (ja olen syönyt useissa Michelin-tähditetyissä ravintoloissa). Jord on siis kulinaristille oiva löytö.

Illallinen kahdelle, viinit mukaanlukien, oli 211 euroa - ilman viinejä 104 euroa. Huippean hyvä hinta tästä laadusta.

Loistavan makunautinnon lisäksi Jordissa voi nauttia ykkösluokan asiakaspalvelusta. Ateriat esiteltiin hyvin ja asiantuntevasti, tarjoilija oli (melkein) aina läsnä kun tarvittiin, pienet lisäpyynnöt (saanko lisäöä kuusenkerkkää, please?)  huomioitiin heti ja huomaavaisesti. Viinivalinnoita keskusteltiin hyvin asiantuntevasti.

Tämän parempaa palvelua Suomesta ei saa. Period.

Kuulostaa ehkä kalliilta, mutta vastaava laatu vastaavassa laatuluokassa maaailmalla on noin kolminkertainen. Jord on siis käsittämättömän hyvä vastine rahalle - sille joka pystyy oottamaan vastaan tämän herkän ja vallaittana makukonaisuuden. 

Yhteenvetona: Luultavasti yksi pohjois-Euroopan parhaista ravintoloista, mark my words.

Groove: Hieman retro, sementtinen, Helsingin katolla, hyvät näkymät. Ääni on kova, mutta hillitympi kuin muissa Korttelin ravintoiloissa.
SaaS (Service as a Service): Perfect! Fiksu ja asiantunteva henkilökunta, lasnä juuri sipivasti.
Value Proposition: Kohtuuhintainen ravintola jossa saa *maailman parasta* ruokaa! Samantasoisessa verrokeissa (IMHO) vastaava makukokemus on vähintään tuplasti kalliimpi. 
Ruoka: Haastaa asiakkaan. Pitää olla vastanottavainen uusille, herkille mauille, mutta palkitsee moninkertaisesti ne jotka ovat valmiita siihen.  
Kilpailijat: Näin hyvälle ravintolalle haastajia on vaikea löytää. Kun .

Pisteet: ***** ja plussat päälle!

Fisken på disken: Korttelin fisuherkut *****

Kortteli on Kampin keskuksen yläkertaan rakennettu ja juuri avattu ravintola-alue ja päätin näin tuoreeltaan käydä tutustumassa siihen.

Kortteli on aika hieno upgrade Kampin ostariin. Ylimpiin kahteen kerrokseen - Helsingin kattojen ylle ja sateiden ja talven suojaan - on rakennettu hyvällä maulla ja designilla alue, jossa voi nuuhkia mikä kymmenestä ravintolasta sopisi makuun ja fiikseen tällä kertaa. Aika hieno konsepti.
Kaikki ravintolat olivat kaikilla neljällä visiitilläni aika täynnä ihmisiä ja ilmassa oli hyvä, positiivinen, urbaani fiilis. Tämä tila toimii.

Tällä ensimmäiselle kerralla seurasin nenääni Fisken på disken -ravintolaan. Ovella (paitsi että tällä ravintolalla ei ole ovea, sisään voi tulla kaikista suunnista) oli kyltti jossa kerrottiin että tänään (joulukuun lauantai) että kaikki pöydät ovat varattuja. Onneksi baarista sai paikan ja pääsin tutustumaan menyyn.

Ensin käsiini osui viinilista. Simppeli, mutta laaja, kaikki mantereet mukana, viinejä löytyy edullisista aika hienoihin, melkein kaikkia saa laseittain.
Ystävällinen ja huomaavainen, paremmin englantia kuin suomea puhuva tarjoilija oli nopeasti läsnä ja huomasi milloin olin valmis tilaamaan. Pisteet siitä, sillä ravintola oli tosi kiireinen nyt jouluisena lauantai-iltapäivänä.

Pyysin suositusta shampanjasta ja tässä tulikin ensimmäinen pieni kompastus. Minulle suositeltiin kuohuviiniä, italialaista Il Grillo Spumantea, ihan kelpoa kuoharia, mutta kun se tarjoiltiin melkein huonelämpimänä, tämän kalatiskin intro ei siis ollut ihan niin priima kuin mahdollista.

Alkuun otin puoli tusinaa ostereita. Listalla oli tarjolla sekä Fine de Claire että Belon -ostereita, mutta vain ensimmäistä oli saatavilla. Mutta ne olivat oikein hyviä. Niiden mukana tarjoiltiin leipätarjotin, jossa oli tarjolla pari pientä saaristolaisleipäsiivua ja pari tuoretta (paikalla leivottua?) muffinssimaista sämpylää, mukana tonnikala- ja majoneesipohjaiset levitteet. Tonnikalalevite oli suussa sulavaa.

Osterit olivat oikein hyviä ja esillepano asiallinen. Maku tuore ja raikas. Mukana oli, tietenkin, sitruunasiivu. Ravintola yllätti osterinautinnon kastikkeella, joka oli juuri sopivasti osterin makuja täydentävä, kastike oli sitruunaverbena-inkiväärivinegretteä ruokalistan mukaan.

Tuo kastike oli oikein hyvä lisä ostereihin: dippasin siihen koko olion ja se kyllä siivitti hyvin matkaa makuhermoihin.

Kun syön ostereita, pitäydyn yleensä ensisijaisesti ihan perusmakuihin, mutta - mausteiden ystävänä - mielelläni nautin pari niistä hyvän ot saucen kera. Parhaissa osteribaareissa on itse tehty hot sauce - tomaattia, chiliä ja sitruunaa ja muita mausteita. Fisken på diskenissä olin selvästi outolintu kun pyysin tätä. Tarjoilija joutui noutamaan sen keittiöstä ja sain pienen pullon Texas Peteä viereeni (sitä näköjään saa verkkokauppa.comista, eli ei ihan huippugourmeeta). Tipan laitoin yhteen osteriin, mutta kyllä ne olivat parempia tuon sitruunaverbena-inkiväärivinegrettekastikkeen kanssa.

Toiseksi alkupalaksi (katsoin että se sallittakoon minulle) otin rapukeiton ja se olikin oikein hyvä valinta. Kermainen, raikas ja reilusti ravunlihaa mukana. Epäilemättä paikan suosituimpia annoksia.

Keitto kaadettiin kannusta lautaselle, jossa kasvikset ja ravunlihja odotti kylpyään. Tyylikäs tarjoilu. Keitto oli maultaan erittäin hyvää, kermaista ja raikasta, mutta mausteet eivät peittäneet ravun makua. 

Rapukeiton mukaan olisin halunnut valita Penfoldsin Bin 51 Eden Valley Rieslingin , joka oli listalla, mutta oli juuri loppunut. Tarjoilijan suosittelema Landwein Riesling oli ok but not great.

Kun päivä oli valoisa, kävin pienellä kävelyllä ja asioilla ja palasin pääruoalle parin tunnin kuluttua. Onneksi silloinkin baarista sai paikan ja tilasin paikan bravuurin: fish and chips. Perinteinen katuruoka, jota olen usein eri puolilla maailmaa iltanälkään maistanut.

Tämäkin ruoka-annos yllätti positiivisesti ja salaisuus oli kastikkeessa. Mukana oli majoneesia ja herneistä tehdy, mintulla säväytetty kastike, joka oli aivan mainio lisä sekä kalalle että ranskalaisille, jotka annokseen kuuluivat.

Kala oli kuhaa, friteerattu kuori tuntui hyvin kevyesti öljytyltä ja kala maistui hyvältä. Ranskalaiset olivat myös myös parasta mitä Stadista löytyy. Mutta tuo hernekastike kyllä kruunasi aterian.

Pääruoan viiniksi valitsin X-Berg Rieslingin. Mineraalinen ja hapokas, hedelmäinen maku. Sopii hyvin fish and chipsien kanssa, mutta olisi ollut ostereiden kanssa vielä parempi kumppani.

Juomavesi oli ravintolassa Throreaun stailaamaa. Ihan Helsingin vettä (siis paikallista ja ympäristöystävällistä), mutta tarjottu tyylikkäistä pulloista. Kupliva versio oli eittäin piristävä lisä ruoan ja viinin väliin.

Ravintolan hintataso on todella edullinen huomioiden ruoan hyvä laadun. Tämä on gourmee-ravintola. Syömäni kolmen ruoan ateria maksoi 40 euroa - ilman viinejä toki.

Yhteenvetona: 
Kaupunkimainen, rento gourmee-kalaravintola, jossa perinteistä seafoodia tarjotaan juuri sopivasti omalla tyylillä säväytettynä. .

Groove: Sijainti Helsingin katolla, keskellä Korttelia tekee paikasta vilkkaan ja rennon. Ravintolassa ei ole seiniä lainkaan, joten ohikulkijat voivat kateellisina katsoa herkkuja pöydälläsi. 
SaaS (Service as a Service): Henkilökunta oli erittäin kohteliasta ja palveluhenkistä. Kun olin paikalla kun paikka oli ollut vasta muutaman päivän auki, pieniä palvelulipsahduksia sattui, mutta niissäkin henkilökunnan hyvä asenne hoita pisteet kotiin. 
Value Proposition: Kun gourmee-ruokaa saa kuppilahinnoittelulla niin tästä ei ei voi valittaa Hinta-laatusuhde on huippua.
Ruoka: Erittäin hyvistä raaka-ainiesta tehtyä ruokaa, joka on tyylitelty sopivan erikoiseksi ja poikkeavaksi. 
Kilpailijat: Fishmarket olisi varmaan ollut paras verrokki, mutta se on ilmeisesti tuoreeltaan suljettu. Ravintola Nokka on varmaan laadultaan samaa tasoa, mutta tyyliltään (ja hinnaltaan) aivan toista. Taitaa tiis olla Stain ainoa seafood bar - olenko oikeassa? 

Pisteet: *****

100 Dogs - The Hipster Dive Bar w Japanese Twist *****

100 Dogs on baari omassa luokassaan. Se on oman määritelmänsä mukaan "our version of a dive bar", mutta 100 Dogs on paljon tyylikkäämpi kuin perinteinen dive bar.

Dive bar tarkoittaa kapakkaa, joka on rähjäinen, rento, jopa vaarallinen. Se pitäisi kääntää juottolaksi tai räkäläksi. Dive bar on sellainen paikka, jossa keskitytään juomiseen, tappeluitakin pitäisi silloin tällöin tapahtua, sen pitäisi haista pahalle, palvelun pitäisi olla töykeää ja ruoka huonoa.  Mikään näistä ei päde 100 Dogsin kohdalla. Paikka on rosoisen tyylikäs, palvelu loistavaa ja drinkit hienostuneita. Sanoisin että 100 Dogs on hipsteroitu dive bar. Fair enough?

100 Dogs on aika pieni paikka, suurehkon olohuoneen kokoinen kokonaisuus. Sisustus on karu, mutta tyylikäs. Vaikutteita on haettu Japanista, Tokion Shinjukun Golden Gai -alueen pienistä baareista. Tässä on onnistuttu, miljöö on persoonallinen ja kiinnostava, outoja ja kiinnostavia yksityiskohtia riittää: on reikää seinässä, retroa sähkökeskusta ja julisteita katossa. Me likes this 👍🏻

100 Dogs on Stadin parhaita drinkkibaareja. Talon drinkkilista on kiehtova. Drinkit tehdään tuoreista raaka-aineista - erittäin näyttävästi ja ammattitaidolla. 

Paikan erikoisuus on myös Fernet-Branca, jota saa hanasta. Tämä baari on toinen maailmassa, josta tätä mustaa hunajaa saa hanasta, cool.

Baarin henkilökunta koostuu persoonallisista mestareista, sanoisin artisteista. Osaavat asiansa, heistä löytyy karismaa ja he ovat asiakkaan iholla. Vaikka baari olisi täynnä, baarimestari käy välillä kiertämässä pöytiä ja kysymässä onko kaikki OK - ja ehdottamassa uusia drinkkejä. Kudos!

Mutta entä se ruoka? Tämähän on ruokablogi, joten asiaan.

Meny on hyvin yksinkertainen. Tarjolla on hodari, normaali tai tofu, that's it.

Mutta onpa hodari huippua. Hyvälaatuiset, pitkät nakit höyrytetään baarin perällä ja tarjoillaan normisämpylän välissä (normisämpylä on understatement, se on rouheinen - graham - en kysynyt, ei mikään vehnänpehmeä mössö, mutta oikein hyvä). 

Grillatun ruoan ystävänä itse preferoisin tietenkin grillattua nakkia, mutta höyrytetty versio on tässä tapauksessa oikein hyvä.

Se mikä tekee näistä hodareista erikoisia on ne tilpehöörit jotka annoksen päälle asetellaan.

Hodari on kuorrutettu lehtipersiljalla ja mukana on myös ripaus kuivattua sipulia. Lehtipersilja tekee tästä hodarista tuoreen ja raikkaan. Makunautinnon salaisuus lienee kuitenkin majoneerikastike, joka kiemurrellaan annoksen päälle. Siinä on mukana wasabia, joka antaa mukavan sävähteen makuun.

Tämä on Stadin paras hodari. Sen saa syödä uniikissa miljöössä ja se tarjoillaan tyylikkäästi. Tämä on hyvä. Suosittelen.

Olen muuten vielä tätä kirjoittaessa 100 Dogsin pormestari Swarmissa. Toivon että minulla on kunnia pitää tämä titteli pitkään.

Yhteenvetona: 
Eksoottinen ja persoonallinen baari, jonka vahvuus on hyvä palvelu ja erinomaiset drinkit. Plussana Stadin parhaat hodarit.

Groove: Baarin uniikki fiilis iskee päälle heti oven avattua. Tylsä Skandinavia unohtuu hetkessä, yht'äkkiä olet jossain keskellä Tokiota.
SaaS (Service as a Service): Baarimestareiden ote työhänsä ja asiakkaisiin on persoonallinen, rento ja ammattimainen. En muista koskaan Suomessa saaneeni näin hyvää palvelua.
Value Proposition: Täällä saa rahalleen vastinetta. Drinkeillä standardihinta, ne ovat kaikki luksusta. Viiden euron hodari on tosi hyvä diili.
Ruoka: Hodari on Stadin paras. Period.
Kilpailijat: Nyt kun Hodari ja Hummeri on lopettanut, hodareiden suhteen vaihtoehtoina on lähinnä kimchi-tyyliset katukeittiöt. Sellainen ravintola on aukeamassa Kamppiin muutaman kuukauden sisällä. Drinkkien osalta samaan tasoon pääsee Liberty and Death ja Brondan baari. 

Pisteet: *****

Colorado Mts. Bar & Grill: Jambalaya sentään! ****

Colorado Bar & Grill on jenkkityylinen mesta Hotelli Scandic Simonkentän alakerrassa, joka on nyt (2017) ilmeisesti suljettu kun vuokrasopimus on päättynyt. Jääköön tämä poustaus siis historiaan kiitoksena hyvästä jambalayasta. .

Karsastan hotelliravintoloita, joten tämä on tullut ohitettua moneen kertaan, semminkin kun olin luullut tätä franchising-ketjun instanssiksi.

Ennakkoluuloni olivat vääriä, sillä kyseessä on (ilmeisesti) kotikutoinen, stadilainen konsepti vuodelta 1995, joka on parin muuton jälkeen päätynyt Simonkentälle.

Paikka on selvästi steakhouse-henkinen, Amerikka ja villi länsi tulee sisustuksesta mieleen. Muutama TV-screen tuovat myös sporttibaarin miljöötä baarin ympärille, mutta muutoin paikka näyttää pihviravintolalta.

Minulla oli vain pikkunälkä, joten ajattelin tilata jotan pientä. Nyt kun quesadilloja on tullut testattua (O'Leary's Bakers, Suburritos ja Santa Fé), ajattelin ensin ottaa taas sellaisen (10 €), mutta kun kuulin speksit (ei quacamolea, "hyvä salsakastike"), päätin kokeilla jotain muuta.

Listalla oli Jambalaya. Olen asunut vuoden syvässä etelässä ja käynyt New Orleansissakin jokusen kerran, joten Jambalaya on minulle tutu ruoka - alligaattorilla tai ilman. Sen muutaman kerran kun olen sitä Suomessa kokeillut, olen aina pettynyt - minulle on tarjottu ylikypsää sekametelirisottoa - olen jättänät tämän ruokalajin hakuavaruudesta tällä mantereella kokonaan pois.

Ehkä Coloradon vakuuttava miljöö tai joulun jälkeinen väkevän ruoan kaipuu sai minut seikkailemaan tänään.

Ja kyllä muuten kannatti. Annos oli kaikin muodoin varsin kelpo, ellei peritä lajityypillisestikin lähes erinomainen (en uskalla hehkuttaa enempää kun hyvää jambalayaa olen syönyt niin kauan sitten). Annos oli hyvin syvästi maustettu - ei siis hurjan väkevä, mutta tässä oli juuri oikea creolilaisen ruoan perusmaku. Lisäsin osaan annosta paria hot saucea, jota oli tarjolla, mutta päädyin syömään annoksen kiokin mausteiden mukaisesti, sillä tuo perusmaustaminen oli oikein hyvin tehty.

[Todettakoon tähän väliin, että olen melko rutinoitunut väkevien ruokien syöjä: kun sanon "ei ollut kovin väkevä", perussuomailainen sanoisi samasta annoksesta "'***kele kun oli taas mamut maustaneet ruuan aivan pieleen, aamullakin vielä kieltä kirveli vaikka illalla navetan seinää nuoleskelin toista tuntia".
Tämä annos on siis ihan riittävän väkevä tällä markkinalla, mutta Louisiannassa tämä maustetaso ei kelpaisi.]

Annoksessa munkana olleet sattumat olivat hyvä ja laadukkaita: katkaravut, simpukat, varsnkin makkarat ja tietysti kananrinnat. Oikein hyvä kokonaisuus. Ehkä annos olisi voinut olla hieman enemmän al dente (eli ei ihan näin kypsä), mutta on myönnettävä että jos jambalaya ostaa katukeittiöstä, sielläkin se pannulla tuppaa hieman ylikypsymään päivän mittaan. Minun makuuni koostumus olisi ollut myös hieman parempi hieman "kuivempana"; ei tämä annos "vetinen" ollut, mutta tämä oli koostumukseltaan hieman liikaa kallellaan risottoon kuin Jambalayaan. IMHO.

Yhteenvetona: 
Autenttinen fiilis ja miljöö ja hyvä ruoka hyvällä palvelulla höystettynä. Colorado on hieman piilossa, kannattaa etsiä perille.

Groove: Sisustus on uskottavan amerikkalainen, rento ja toimiva.
SaaS (Service as a Service): todella ystävällinen palvelu, henkilökunta oli hieman kiireisen oloinen (joulun ja uuden vuoden väölipäivinä).
Value Proposition: hieman keskitasoa kalliimpaa, mutta selvästi keskitasoa parempaa ruokaa, ei huono.  
Ruoka: Tyylin mukaista ja hyvää, yllätti positiivisesti.
Kilpailijat: O'Leary's (Forum ja Bakers) tarjoavat hyvää jenkkimuonaa, mutta ketjumaisemmin. Ne ovat sporttibaareja - ja hyvä sellaisia - mutta Colorado on gourmeempi.

Pisteet: ****

Santa Fé - Enemmän huonoa kuin hyvää: *

Tapaninpäivänä Stadiin laskeutui vihdoin lumi ja oli mukava kävellä hiljaisessa kaupungissa ja nauttia joulun jälkifiiliksistä. Oli myös aika syödä jotain muuta kuin jouluruokaa. Aika harva ravintola oli auki, joten iltakävelyni johti Aleksanterinkadun kautta Santa Féhen, jossa en ole käynyt moneen vuoteen.

Ravintolan miljöö on aika hyvä. Karu, mutta autenttisen oloinen sisustus sopii Tex-Mex-ravintolaan.

Olin liikkeell solo, joten asettauduin baarin ääreen syömään. Tarjoilija oli tosi ystävällinen, asiantunteva ja amattitaitoinen, joten palvelun suhteen moitteen Sanaa ei voi sanoa. Hän tunsi talon oluet hyvin ja osasi suositella joori sopivaa Brooklyn Alen versiota alkuun (Brown Ale) ja pääruoalle (East IPA). Ja kuten kuvasta näkyy, kokeilin aperetiivina pitkästä aikaa tequilaa (you know, suolaa kämmenselälle, tequila suuhuun ja imut limestä - tuli nuoruus mieleen! ;-)

Koska olin maistellut quesadilolloja äskettäin sekä O'Leary'ssä että Suburritosissa, ajattelin täälläkin kokeilla samaa. Tässä kohdassa muutoin oiva tarjoilija suositteli huonosti: listalla oli katkarapu-quesadilla, mutta myös kana-quesadilla olisi ollut mahdollinen.

Uudessa paikassa luotan usein tarjoilijan suositukseen, varsinkin jos ensivaikutelma on muutoin ollut hyvä ja asiantunteva. Kana-quesadilla on kuulema "hieman kuiva" joten tilasin suositellun katkarapu-quesadillan.

Bad mistake. Eteeni tuotiin elämäni surkein quesadilla. Annos oli kaksi katkaravuilla täytettyä burrito-rullaa (maissilettua), jotka oli kasteltu valtavalla määrällä juustoa. Päällä oli pari clili-pippurisiivua.

Katkaravut olivat aivan vetisiä, ilmeisesti sulatettu mikrossa/uunissa tilauksen teon jälkeen - annos siis ei todellakaan ollut "kuiva", good heavens!
Annoksen päälle valutettu (purkki?-) juusto oli mautonta ja persoonatonta juustomassaa, josta ei voinut nauttia edes tälllainen Amerikan vuosina "cheap-cheese"-koukutettu kotiinpalaaja.

Myönnän toki, että Tapaninpäivä ei ole reilu päivä tulla testaamaan ravintolaa: varastot ovat vähissä, tuoretta tavaraa ei ole tarjolla ja hekilökuntäåä vähissä (paras kokki lomalla?). Silti, jos tämä annos oli ravitolan sapluunan mukainen, siitä ei olisi saanut millään kokkaamisella/paistamisella/mastercheffauksella saanut herkullista annosta, joten en usko että tämä arvostelu osuu harhaan: Santa Fé ei ole quesadillan syöntipaikka - ei varsinkaan katkarapu-quesadillan.

Yhteenvetona: 
Hyvä miljöö ja palveluu aivan Stadin keskustassa, mutta ruoka on huonosti tehtyä, siitä pettyy.

Groove: Sisustus on hyvä ja fiilis autenttinen.
SaaS (Service as a Service): ystävällinen, asiantunteva ja nopea
Value Proposition: hinta on halpa mutta laatu silti huono 
Ruoka: Huonosti tehtyä tex-mex-imitaatiota. Jos syöt chipsejä pussista ja käyt usein MacDonalds'issa, ehkä tämä on upgrade?

O'Leary's Bakers - jenkkisporttibaari niin kuin pitää ***

Olen käynyt keskustan molemmissa O'Leary's ravintoloissa monta kertaa, tällä kertaa päätin mennä benchmarkkaamaan O'Leary's Bakersin, joka on avattu vasta pari kuukautta sitten. Olin siellä itse asiassa ensimmäisen kerran kun sen soft opening tapahtui ja hommia vasta harjoiteltiin.

Toinen keskustan O'Leary's on Forumissa ja se on sisustukseltaan ja tiloiltaa mielestäni parempi. Sieltä saa myös parempaa ja nopeampaa palvelua. Muutoinhan ravintolat ovat samaa konseptia ja tyyliltään ja menuiltaan identtiset. Kuulin sisäpiiristä että kun  pääkonttorissa vihdoin googlattiin tämän toisen O'Leary'sin sijainti ja huomattiin että nämähän ovat vierekkäin, ilmoille suhahti joku fiini ruotsalainen kirosana.

O'Leary's on sisustettu juuri niin kuin irlantilaistaustaisen sporttibaarin pitääkin olla (siis vaikka on ruotsalainen ketju ja konsepti). Sporttikamaa on joka seinällä niin ettei tapettia näy ja TV-ruutuja on toistakymmentä. Tämä on hyvä paikka tulla katsomaan matsia. Minulle sattui tämä vierailu silloin kun sählyn MM-kisojen Suomi-Ruotsi -ottelun finaalin loppu oli menossa. Suomi hävisi rankkarikisan toisen kierroksen niukasti - mitä draamaa!

O'Leary'sin kattaukseen kuuluu aina kori popcornia. Mukava ele. Tulee niitä aina muutama kourallinen popsittua, vaikken niitä juuri muuten syö.

Valitsin annokseksi kana-quesadillan, sillä olin muutama päivä aikaisemmin syönyt tätä Suburritosissa ja halusin verrata makua ja kokemusta. Annos maksoi O'Leary'ssä 15 Euroa, eli reilut 50% kalliimpi kuin Suburritossa. Mutta oli quesadilla kaikessa suhteessa myös parempi: väkevyys tuli tuoreista vihreistä pippureista, kana oli hyvälaatuista ja sopivasti paistettua ja mukana tulleet kastikkeet selvästi parempia. Ainoa moite on se, että tuo salaattipeti ei ollut ihan niin hyvää ja tuoretta kuin annos muutoin oli.

Palvelun osalta O'Leary's Bakers ei ihan täysiä pisteitä saa. Palvelu oli ystävällistä, mutta sekä pöytiin ohjausta, laskua että tarjoilijan silmää sai aina odottaa.

Yhteenvetona: 
Hyvä sporttibaari, josta saa kohtuullisen hyvää jenkki/tex-mex-ruokaa, ei gourmet'ta, mutta hyvää perusmuonaa. Mielestäni tuo quesadilla ja Buffalo Wingsit ovat paikan parhaita annoksia, hampurilaiset eivät ihan samalla tavalla nouse keskitason yläpuolelle.

Groove: Sporttifiilis on hyvä, olo on kuin kotona Amerikassa (vai pitäisikö sanoa Tukholman lähiöissä?)
SaaS (Service as a Service): rento ja ystävällinen, muttei kovin nopea eikä huomaavainen
Value Proposition: hinta-laatusuhde on hyvä 
Ruoka: Hyvää ja rentoa perusruokaa, Amerikan malliin, muttei mitään gourmet'ta

Pisteet: ***

Suburritos - alisuorittaja ylitti: ****

Joskus - kun on hyvä päivä - työt vievät mukanaan ja lounas jää vain kotona olevan Serranon kinkun hipsujen vuolemiseksi. Silloin päivän päätteeksi lounasnälkä voi olla ISO!

Siispä päätin kävellä - ei, juosta - korttelia ympäri kunnes sopivan kutsuva ravintola sattuisi kohdalle.

Tällä kertaa päädyin Suburritos-ravintolaan, joka sijaitsee Forumin Kukontorilla. Olen syönyt siellä aiemmin viime kesänä. Tilasin silloin kana-quesadillan ja se oli selvä pettymys. Kana oli huonolaatuista, juusto ei ollut sulanut kunnolla maissilettujen väliin ja mausteet eivät olleet lainkaan sitä miltä hyvässä quesadillassa kuuluisi olla.

Naapurissa oleva O'Leary's, kansainvälisen sporttibaariketjun franchising-ravintola, tarjoaa paljon parempia quesadilloja. Kokeiltu on.

Pidän quesadillan suhteen itseäni asiantuntijana, sillä Amerikan vuosinani söin sitä usein hyvissä street kitcheneissä, food truckeissa ja ravintoloissa. IMHO, avain on riittävän hyvät mausteet, reilu annos korianteria ja hyvin grillatut kananpalat.

Huonosta aiemmasta kokemuksesta huolimatta päätin antaa ravintolalle toisen mahdollisuuden - kukapa meistä ei sitä ansaitsisi. Semminkin kun ensimmäinen visiittini oli pian ravintolan avaamisen jälkeen.

Molemmilla visiiteillä tarjoilu oli moitteetonta: minut huomioitiin heti ja tilaukset tulivat nopeasti ja homma toimi hyvällä asenteella: tarjoilija hymähteli kohteliaasti (minun mielestäni hyville) lohkaisuille (jotka hän on kuitenkin kuullut kaikki jo moneen kertaan). Respekt!

Tilasin siis kana-quesadillan. Vaihtoehtoina oli neljä eri maustekastiketta, yhdellä pippurilla merkitystä miedosta neljän habaneron vaihtoehtoon. Valitsin tämän jälkimmäisen.

Väkevyyden säätö tapahtui siis pelkästään kastikkeella ja tästä habanero-salsasta täytyy antaa pisteet. Se oli oikein hyvä, kohtuullisen väkevää ja se vauhditti quesadillaa sopivasti. Ongelma on tietenkin se, että oikeasti väkevyyden tulisi tulla tuoreista pippurisiivuista maissilettujen välistä. Ei siis ihan aito.

Kana oli merkittävästi parempaa kuin edellisellä kerralla. Ei siinä ollut sitä avogrillin tai parilan karstaa jota kaipasin, mutta kana oli muutoin laadukasta ja paistettu sopivan kypsäksi.

Kuten kuvasta näkyy, pinnalle oli ripoteltu tuoretta korianteria, oikein hyvä. Itse olisin kaivannut sitä enemmän, mutta maku on suomalaiseen palateen hieman vieras ja tässä täytyy ymmärtää ravintolan kumartamista asiakaskunnalla. Vinkki: pyydä lisää korianteria tilatessa.

Palvelu oli tosi nopeaa. Oikeastaan niin nopeaa, että silloin vasta tajusin, että tämä pikaruokaravintola. Sen toki paljasti myös tuo "maustaminen kastikkeilla".

Olen käynyt Suburritosissa myös lounaalla siinä paikka on parhaimmillaan. Buffet-pöytä on edullinen (9,70 €) ja tarjolla on suuri määrä aineksia, joista voi tehdä itselleen sopivan tacon tai burriton. Noihin aiempiin quesadilla-kokemuksiin verrattuna (muutama kuukausi aiemmin) myös lihan laatu on parantunut: grillattu kana on erinomaista ja jauhelihatäyte samoin. Myös palvelu on aivan erinomaisen hyvää: asiakas huomioidaan ja jutustelu on mukavaa, Tämän takia olen upgradeannut paikan arviota ja pisteitä silmissäni - ja täällä. 

Yhteenvetona: 
Tämä on siis oikeastaan pimped up -pikaruokaravintola. Sellaisena aika hyvä ja suositeltava. Lounaspaikkana puolestaan Stadin huippua.

Groove: Sisustus on tyylin mukainen, tämä ei näytä pikaravintolalta, vaan meksikolaiselta kahvilalta. Pisteet siitä!
SaaS (Service as a Service): tästä ei voi moitteen sanaa antaa
Value Proposition: hinta-laatusuhde on OK, kyllä yhdeksällä eurolla saa kohtuullisen hyvä vastikkeen rahalleen 
Ruoka: Pikaruoka-annokseksi hyvä, muttei mitään gourmet-ruokaa - ja sitähän tässä ollaan hakemassa

Pisteet: ****